Kolumni: Daniel Carcillon tarina päävammoista – jokaisen futisihmisen tulisi katsoa!

Blaise Matuidin sekavuus ja jalkapallomaailman suhtautuminen tapahtuneeseen nostivat varoitusvalot punaiselle; ex-jääkiekkoilija Daniel Carcillon tarina päävammoista on kertomus, johon jokaisen futisihmisen tulisi tutustua.

Olisiko Liverpool voinut voittaa Mestarien liigan finaalin Real Madridia vastaan, jos Loris Kariukselle oltaisiin tehty asianmukaiset aivotärähdystestit Sergio Ramosin kanssa tapahtuneen “yhteentörmäyksen” jälkeen?

Mitään absoluuttista totuutta ei ole, mutta ainakin se olisi ollut todennäköisempää.

Vähintäänkin mahdollista.

Vaikka Karius tunnetaan maalivahtina ajoittaisista nukahduksistaan, kyseisen tilanteen jälkeen hän päästi kaksi sellaista maalia, joita hän ei normaalisti päästäisi edes huonoimpana päivänään.

– Kuka tahansa aivotärähdyksen kokenut tietää, että sen voi kokea monella tapaa. Hän ei selvästikään tuntenut sitä. Hän sai iskun päähänsä ja tunsi sen, mutta hän ei tiedostanut saaneensa aivotärähdystä, Jürgen Klopp kävi läpi Kariuksen surullista Kiovan iltaa Liverpoolin verkkosivuilla.

– Sellaisia aivotärähdykset ovat. Se kaveri, joka saa aivotärähdyksen, tietää luultavasti siitä viimeisenä.

***

Kloppin kommenteista saadaankin oiva aasinsilta eiliseen Ranska-Belgia-välierään ja Blaise Matuidin kokemaan kovaan tälliin. Ranskalaiskeskikenttäpelaaja oli täysin pihalla – sen näki jo silmistä – ja siitä huolimatta hänet päästettiin vielä takaisin kentälle.

Ja sitten tulivat Petri Pasasen kommentit Ylen lähetyksessä:

– Jos pelaaja kokee noinkin kovan iskun ja on jollain tavalla sekaisin, niin aika vaikea siinä on ulkopuolisen todeta, onko pelaaja pelikunnossa. Aikalailla sitä ollaan pelaajan oman arvion varassa ja yleensä se arvio tiedetään, mikä se on.

Pasasta on turha syytellä kommenteistaan tippaakaan, mutta hänen näkemyksensä kertovat nimenomaan siitä ongelmasta, joka jalkapallossa vallitsee: pelaajaa ei oteta oikeasti sivuun ja viedä esimerkiksi NHL:stä tuttuun pimeään huoneeseen, vaan annetaan itse päättää pelikunnostaan.

Jalkapallossa ei selvästikään täysin tiedosteta, miten vakavasta asiasta tässä puhutaan.

Ja, kuten Pasanen sen sanoi: se arvio omasta kunnosta tiedetään, sillä kukaan ei halua jättää peliä kesken – saatika MM-välierää.

Ei tietenkään halua, ei siinä hetkessä.

Vaan, mitäpä, jos pelaaja tiedostaisi etukäteen, että aivotärähdysten kanssa leikkiminen saattaa uhata hänen terveyttään ja sitä kautta koko loppuelämää?

Vastaus saattaisi olla toinen – ainakin allekirjoittaneella se olisi ollut, mikäli olisin ennen kahta perättäistä aivotärähdystäni tiennyt niistä edes jotain.

***

Jalkapallo on nähdäkseni tullut elinkaaressaan siihen hetkeen, jossa sen on tunnustettava pelin vaarallisuus myös päävammojen osalta.

Sen on reagoitava näihin tilanteisiin asianmukaisesti, sillä kovia päähän kohdistuneita iskuja nähdään vihreän veran shakissa yhä enenevissä määrin.

Peli on kiihkeää ja pelaajilla ei ole suojuksia, lukuun ottamatta niitä ohuita “säärisuojia”, jotka ovat jokaisella pelaajalla mahdollisimman pienet.

Ja älkää pelätkö, en ole ehdottamassa kypäräpakkoa jalkapalloilijoille – vaikka jotkut aivotärähdyksen kokeneet ovatkin sellaista toivoneet – mutta jokaisen vakavan pääiskun jälkeen kentälle on tuotava valkotakkinen kaveri, joka arvioi nopeasti, tuleeko pelaaja viedä tarkempiin testeihin.

Tai vaihtoehtoisesti VAR-huoneeseen lisätään lääkäri, joka tarkkailee pelaajan kuntoa videolta ja tarpeen vaatiessa kutsuu tarkempiin tutkimuksiin.

Ja nimenomaan joukkueen ulkopuolinen, puolueeton lääkäri.

Pelaajille sitä valtaa ei saa antaa.

Ja, jos joku nyt murehtii jalkapallon rajallista vaihtomäärää, niin se ei saa määrittää pelaajien terveyttä.

Annetaan sitten vaikka yksi vaihto lisää joukkueelle, jos pimeän huoneen testien seuraus on se, ettei pelaaja pysty jatkamaan peliä ja kaikki vaihdot on jo käytetty.

***

Ehkäpä jääkiekon puolella NHL:n oikeuteen haastaneet pelaajat, jotka kärsivät siviilielämässään vakavista aivotärähdysten aiheuttamista jälkioireista, tulisi kutsua valistamaan jalkapallopäättäjiä, seuroja ja pelaajia siitä, mitkä seuraukset voivat pahimmillaan olla.

Mielenterveysongelmat.

Väkivaltaisuus.

Päihteiden väärinkäyttö.

Dementia, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti.

Itsemurha.

Monesti jalkapallo- ja jääkiekkoihmiset sotivat keskenään, mutta nyt on aika mennä yli lajirajojen: jokaisen jalkapalloihmisen tulisikin katsoa tämä Daniel Carcillon tarina päävammoista ja hänen raadollisen avoin haastattelu aiheesta.

Kieltämisen aika on ohi.

Sen on päätyttävä ennen kuin jalkapalloilijoille käy samoin kuin on käynyt niin monelle NHL- ja NFL-pelaajalle.

Lue myös:
Kommentti: Farssi! U19-kippari Marcus Forssia ei päästetä kotikisoihin