Seuraa meitä

Ajankohtaista

Kolumni: Keinot ovat vähissä, jos politiikka vaikuttaa jo pikkujunioreissa!

Politiikka vaikuttaa jo pikkujunioreissa, mikä on todella huolestuttavaa suomalaisen urheilun näkökulmasta - lapsia unohtamatta.

Keinot ovat vähissä, jos politiikka vaikuttaa jo pikkujunioreissa. Mahdollisuudet suomalaisessa urheilukentässä eivät ole jokaiselle suinkaan tasapuoliset.

Olen itse tahkonnut kohta 25 vuotta eri urheilulajien parissa – niin urheilijan, valmentajan, taustahenkilön kuin myös toimittajan rooleissa.

Näiden vuosien varrella olen törmännyt erääseen todella huolestuttavaan seikkaan, enkä ihan täysin ymmärrä, miksi en ole kirjoittanut tästä jo aiemmin:

Ihan pikkujunioreista lähtien politiikka on isosti läsnä urheilussa ja se on omiaan viemään suomalaiselta urheilulta useita potentiaalisia tulevaisuuden menestyjiä.

***

Tulen itse alle 15 000 asukkaan “kaupungista”, Kauhajoelta.

Siellä omina nuoruusvuosinani jääkiekkoa pelattiin ulkona. Jalkapallon osalta vaihtoehtoina talvitreenaamiseen suhteen olivat puolestaan futsal pienessä koulun liikuntasalissa tai erittäin kylmä kuplahalli, joka tuli talvisin säännöllisin väliajoin alas katolle kertyneen lumimäärän vuoksi.

Voin kertoa: ei riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja, kun futistreenit jäivät kesken, poistuessamme “sortuvasta” kuplahallista juoksujalkaa takavasemmalle.

Mikään näistä olosuhteellisista seikoista ei kuitenkaan hidastanut omaani tai muiden kehitystä eri lajien parissa: jos jotain, niin ne vain vahvistivat henkisesti.

Kunhan vain tahtoa riittää, kyllä hätä keinot keksii.

Ja ylipäätään se kehitys tapahtuu isoilta osin pihapeleissä, sillä sieltä ne toistot tulevat: kysykää vaikka maalivahdeilta, jotka ovat joutuneet kohtaamaan Patrik Laineen laukauksen.

***

Ongelmana ei ollut siis suoranaisesti resurssit tai itsessään pieni kaupunki/paikkakunta, vaan näiden seikkojen aiheuttamat poliittiset vaikutukset.

Kyllä, luit ikävä kyllä ihan oikein – puhun junioriurheilusta ja politiikasta samassa lauseessa.

Miten muuten selität sen, että piiri- ja aluejoukkueissa ei suinkaan nähty kaikkia parhaita tarjolla olleita kyseisen alueen pelaajia? Tai sen, että talenttiryhmät kasattiin isoilta osin pelaajista, joita talenttijoukkueiden valmentajat sattuivat seuratasolla valmentamaan tai olivat muilla tavoin kosketuksissa seuraan?

En muista ainoatakaan kertaa, jolloin piiri- tai aluejoukkueen valmentaja olisi vaivautunut ajamaan 50-100 kilometrin matkan, tullakseen tarkastamaan myös niissä pienemmissä seuroissa pelaavien pelaajien tason.

Toisin sanoen: jos rintapieltäsi komisti jonkin hieman pienemmän seuran logo, toimi se täydellisenä näkymättömyyspukuna.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi joko seuran vaihtaminen, tai se, että olit yksinkertaisesti vain niin paljon muita parempi.

Vaan, kuinka monelle se seuran vaihtaminen oli oikeasti realistinen vaihtoehto? Kaikkine kuluineen päivineen – ei kovinkaan monelle.

***

Tässä kohtaa haluankin kysyä ääneen: kenen etu on hukata lahjakkaita ja potentiaalisia tulevaisuuden suomalaisurheilijoita?

Ei ainakaan suomalaisen urheilun.

Tai niiden junioreiden, joiden unelmana on ammattilaisuus.

Tiedän monen monta entistä lahjakkuutta, jotka eivät koskaan päässeet mittaamaan sitä todellista potentiaaliaan – tämä kaikki vain siksi, että he olivat syntyneet väärälle paikkakunnalle.

Suomalaisen urheilukentän onkin aika katsoa nyt syvälle sielunsa syövereihin ja miettiä, miksi tällainen toiminta jatkuu myös nykypäivänä: ei meillä ole alle 5,5 miljoonan ihmisen maana varaa hukata ainoatakaan lahjakkuutta politiikan varjolla.

Ja asiaa, kun ei voi enää painaa villaisella edes resurssipulan taakse: jos 50:en tai 100 kilometrin matka katsomaan pienempien seurojen pelaajia käy muutamien kymmenien eurojen muodossa liikaa kukkaron päälle, pyytäkää vaikka filminauhoja otteluista. Sellaiset järjestyvät kyllä, kiitos internetin.

***

En ole tässä niinkään katkerana omasta puolestani, sillä ei minusta olisi välttämättä tullut koskaan huippu-urheilijaa.

Sen sijaan monesta muusta olisi voinut tulla.

Säälittävintä tässä onkin se, että olemme jossittelunomaisten kysymyksien äärellä vain ja ainoastaan politiikan sekä ihmisten naurettavan pikkumaisuuden vuoksi.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
JUTIN RILLI: Timanttista settiä! Nyt vastaillaan lukijakysymyksiin oikein urakalla!

Klikkaa kommentoidaksesi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mainos
Mainos

Katso myös Ajankohtaista