Kommentti: Mikä v*ttu meitä suomalaisia oikein vaivaa?!?!

Huuhkajien kahden tappion jälkeen on kysyttävä: mikä v*ttu meitä suomalaisia oikein vaivaa? Kun tulee voitto, me voitetaan. Kun tulee tappio, ne häviää.

Jos joku olisi etukäteen väittänyt, että Suomi tulee voittamaan Nations Leaguen lohkon, jossa pelaavat viime vuosina myös arvokisoissa esiintyneet Kreikka ja Unkari, kuinka moni olisi uskonut?

Ja ennen kaikkea: kuinka moni olisi ollut tyytyväinen tuohon saavutukseen?

Veikkaanpa, että vastaus tuohon jälkimmäiseen olisi kuulunut: aika moni.

Itse asiassa jokainen.

***

Huuhkajat marssi Nations Leaguen neljässä ensimmäisessä ottelussa voitosta voittoon. Neljä ottelua, neljä voittoa ja omissa ei soinut kertaakaan.

Alkoi pilvilinnojen rakentelu – eihän tätä joukkuetta pysäytä mikään.

Vielä Kreikan illankin jälkeen juhlittiin historiallista tappiota, joka vei Huuhkajat vain kahden voiton päähän paikasta Suomen jalkapallohistorian ensimmäisissä arvokisoissa.

Sitten koitti Unkari-tappio ja jo kesken kyseisen ottelun suomalainen pessimistisyys sekä huono itsetunto ottivat vallan: “Eihän noista ole mihinkään”, “Seuraavat sata peliä hävitään”, “Suomalainen jalkapallo palasi”, “Kuka oli niin tyhmä, että oikeasti ajatteli tämän joukkueen yltävän kisoihin” ja niin edelleen.

Tässä kohtaa mieltäni alkoi riivata eräästä Vares-elokuvasta tuttu kysymys, joskin hieman erilaisessa muodossa: mikä v*ttu meitä suomalaisia oikein vaivaa?

***

Kun puhutaan seurajoukkuefanittamisesta, kovin usein korviin kantautuu sana “glory hunter”.

Sillä tarkoitetaan siis fania, joka valitsee oman suosikkiseuransa menestyksen perusteella ja fanipaidan värit vaihtuvat kausi toisensa jälkeen – jos siis mestarikin vaihtuu; glory huntereille huudellaan ja heille naureskellaan.

Sellainen huutelu on kuitenkin melkoisen kaksinaamaista – etenkin suomalaisen suusta kuultuna.

Hetki sitten olimme nimittäin vielä jonoksi asti kertomassa, miten Huuhkajat on “uusi Susijengi” ja miten tässä ollaan jonkin ison äärellä.

Sitten tuli kaksi ottelua ja “me” muuttui muotoon “ne”.

Yhtäkkiä suomalaiset eivät seisoneetkaan rivissä kuin Talvisodan aikana sisukkaasti venäläiset vastaanottaneet nykyajan sotiemme veteraanit, vaan rintamakarkureita säntäili sinne ja tänne.

***

Mistä siis tämä suomalaisten pessimistisyys ja äärimmäisen heikko itsetunto johtuvat?

Miksi alamme suojella itseämme välittömästi, kun tilanne alkaa näyttää hieman huonommalta?

Mikä v*ttu meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Tässä on nyt jokaisen Huuhkajien voittokulkua tuuletelleen syytä ottaa peili kauniiseen kouraansa, tuijottaa sinne erittäin pitkään ja sen jälkeen kysyä peilikuvaltaan kysymys: tarvitsisinko itse tukea A: Silloin, kun elämässä on hieman vaikeampaa vai B: Silloin, kun kaikki sujuu unelman lailla?

Jos et vielä tässäkään vaiheessa osaa asettaa tätä Huuhkajien uskomatonta saavutusta oikeanlaiseen perspektiiviin ja antaa kaikkea tukeasi, mitä sinulla tälle itsensä ylittäneelle joukkueelle on antaa, älä sitten kuvittelekaan avaavasi televisiota siinä vaiheessa, jos se unelma jalkapallon arvokisoista toteutuu.

https://www.youtube.com/watch?v=Egc5H8sX6I0

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
Nyt on kova tarjous! NordicBetilta 50 euron riskitön veto