Seuraa meitä

Ajankohtaista

NHL Draft 2003: Millainen olisi nykypäivän TOP 10? Patrice Bergeron päätyisi Pittsburghiin

Miltä näyttäisi NHL Draft 2003, jos varaukset tehtäisiin nykypäivän tiedoilla pelaajista?

Urheiluvedot.com käy vuosi vuodelta läpi NHL:n varaustilaisuudet, vuodesta 2003 eteenpäin. Ensimmäisenä on vuorossa NHL Draft 2003.

Tietenkin tässä voisi rullailla ajassa pidemmällekin taaksepäin ja käydä läpi myös aiempia NHL:n varaustilaisuuksia, mutta me päätimme vetää rajan vuoteen 2003 syystä, että valtaosa kyseisenä vuotena varatuista pelaajista pelaa edelleen.

Vuoden 2003 NHL Draftissa ykkösnimeksi nousi Marc-Andre Fleury, joka päätyi Pittsburgh Penguinsiin. Hänen kanssaan kärkikolmikkoon päätyivät Carolina Hurricanesiin päätynyt Eric Staal ja Florida Panthersin varaama Nathan Horton.

Vaan miltä kyseinen varaustilaisuus näyttäisi, jos varaukset päästäisiin suorittamaan nykypäivän tiedoilla kustakin pelaajasta?

Sen verran tulee tarkentaa, että tässä kohtaa huomioon ei oteta seurojen nykyhetken tarpeita, vaan laitetaan puhtaasti pelaajat niin sanottuun paremmuusjärjestykseen.

NHL Draft 2003: Alkuperäinen TOP 10

1. Marc-Andre Fleury
2. Eric Staal
3. Nathan Horton
4. Nikolai Zherdev
5. Thomas Vanek
6. Milan Michalek
7. Ryan Suter
8. Braydon Coburn
9. Dion Phaneuf
10. Andrei Kostitsyn

NHL Draft 2003: Nykypäivän TOP 10

1. Pittsburgh Penguins: Patrice Bergeron

Miettikääpä sentterikolmikko Sidney Crosby – Patrice Bergeron – Evgeni Malkin. Mikään muu NHL-seura ei pystyisi iskemään tuollaista tähtisikermää keskusosastolleen, vaikka miten päin yrittäisi.

Mutta miksi Bergeron sitten olisi ykkösnimi?

Kyseessä on kenties NHL:n paras kahden suunnan hyökkääjä, joka on Crosbyn kanssa ensimmäisenä nimenä listalla, kun Kanada lähtee kasaamaan olympiajoukkuetta. Se kertoo kaiken oleellisen, eikä vauhti ole hidastumassa, vaikka ikää tulee: päättyneen runkosarjan aikana Bergeron paransi, 33 vuoden iässä, piste-ennätystään (2005-06) kuudella pisteellä.

On muuten aikamoista miettiä, että Bergeron varattiin NHL:ään vasta varausvuorolla 45.

2. Carolina Hurricanes: Brent Burns

Drew Douhgty voi puhua, mitä puhuu, mutta San Jose Sharksissa nykyisin kiekkoileva Brent Burns on eittämättä yksi tämän planeetan parhaista puolustajista – etenkin hyökkäyspäässä.

Burns on tehnyt neljän viime kauden aikana 328 runkosarjaottelussa uskomattomat tehot 84+217=301 – siis puolustajan tontilta – ja päättyneellä kaudella hän teki piste-ennätyksensä, 34-vuotiaana, keskiarvon ollessa yli pisteen per peli.

Jokainen voi miettiä, millainen vahvistus Burns olisi Carolina Hurricanesin nuoren puolustusosaston osalta.

3. Florida Panthers: Ryan Getzlaf

984 runkosarjaottelua, 923 tehopistettä ja yksi voitettu Stanley Cup. Vaikka päättynyt kausi olikin 33-vuotiaan kanalaissentterin osalta rikkonainen, on hän edelleen täydessä kunnossa ollessaan eliittitason keskushyökkääjä.

Florida Panthersilla ei ole tällä hetkellä aivan riittävästi laatua Aleksander Barkovin takana, mitä tulee joukkueen sentteriosastoon, joten Getzlafin kaltainen kaveri olisi melkoinen lisä joukkueelle kakkossentterin roolissa.

4. Columbus Blue Jackets: Shea Weber

Shea Weber on erinomainen johtaja. Hän on lukeutunut vuosikausien ajan NHL:n parhaisiin puolustajiin. Hänellä on suorastaan karmaiseva lämäri. Hän on erittäin fyysinen pelaaja ja pelaaminen molemmissa päissä kaukaloa on todella korkealla tasolla.

Mikäli Weberillä ei olisi ollut viime kausina niin paljon loukkaantumishuolia, puhuttaisiin hänestä tänäkin päivänä huomattavasti nykyistä enemmän. Weber nimittäin takoi päättyneen runkosarjan aikana 58 otteluun tehot 14+19=33, ja mikäli hän olisi pelannut täyden kauden, olisi kokenut kanadalaispuolustaja osa Norris-keskustelua.

Columbus Blue Jacketsilla on jo nykyisellään erinomainen alakerta, joskin nuori sellainen, joten Weberin kaltainen kokenut johtaja olisi loistava lisä ohiolaisseuran puolustukseen.

5. Buffalo Sabres: Marc-Andre Fleury

Marc-Andre Fleury on läpi uransa jakanut mielipiteet vahvasti kahtia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on voittanut NHL-urallaan kolme Stanley Cupia, johdatti välittömästi Vegas Golden Knightsin seuran ensimmäisellä kaudella Stanley Cup -finaaleihin ja keikkuu monissa maalivahtitilastoissa kaikkien aikojen parhaiden NHL-vahtien joukossa.

Fleury on itse asiassa löytänyt Vegasissa uuden kevään maalivahtina.

Kun sitten katsotaan Buffalo Sabresin huolestuttavaa kokonaistilannetta, olisi Fleuryn kaltainen huippuvahti melkoinen vahvistus joukkueen tolppien väliin; maalivahti, joka kykenee yksinään kannattelemaan joukkuettaan.

6. San Jose Sharks: Joe Pavelski

San Jose Sharks varasi Joe Pavelskin vuoden 2003 NHL Draftissa vasta seitsemännellä kierroksella, joten hän ansaitsee eittämättä paikkansa yhtenä kaikkien aikojen Draft-löydöistä.

Kuvaavaa Sharksin mestarilliselle haulle onkin se, että Pavelski päätyisi edelleen San Josehen, mutta vain vaatimattomat 199 varausvuoroa aiemmin.

Pavelski toimii myös Sharksin kapteenina, joten sille ei ole olemassa mitään järkiperustetta, miksi Pavelski ei päätyisi vain aiempaa selkeästi korkeammalla vuorolla nykyiseen seuraansa.

7. Nashville Predators: Eric Staal

Eric Staal vietti NHL-urastaan ensimmäiset 13 vuotta Carolina Hurricanesissa. Carolina on alueena yksi NHL:n pienimmistä markkina-alueista ja se on yksi todella suuri tekijä sille, ettei Staal ole koskaan ollut esillä keskusteluissa niin paljon kuin hän olisi ansainnut.

Staal on paitsi erinomainen pelaaja, myös erinomainen johtaja. Staal johdatti aikanaan Hurricanesin kolmannella NHL-kaudellaan Stanley Cup -voittoon ja hänellä tulee olemaan aina erityinen paikka Hurricanes-fanien sydämissä.

Huolimatta 34 vuoden iästään, Staal on edelleen erinomainen pelaaja, joka on kahden viime kauden aikana takonut runkosarjassa yhteensä 64 maalia. Nashville Predatorsille hän olisi todella arvokas palanen sentteriosastolle, joka on useista sentterihankinnoista huolimatta edelleen tietynlainen huolenaihe.

8. Atlanta Thrashers (nyk. Winnipeg Jets): Dustin Byfuglien

Dustin Byfuglien. Iso paha mörkö. NHL:n eittämättä pelottavin kaveri, joka pystyy taklauksillaan tilttaamaan kenet tahansa ja vääntötilanteissa edes kolme kaveria ei ole liikaa. Maalinedustalla Byfuglienia ei halua kohdata yksikään pelaaja.

Eikä Byfuglienin tekeminen jää suinkaan pelkkään fyysiseen puoleen, vaan hän on kovalla lämärillään huima viivapelote. Kaiken kukkuraksi hän on pelannut, Burnsin tapaan, NHL-uransa aikana myös hyökkääjänä, joten kyseessä on äärimmäisen monipuolinen pelaaja.

Byfuglien oli Chicago Blackhawksin kahdeksannen kierroksen löytö 16 vuoden takaisessa NHL Draftissa; nykypäivän tiedoilla hän olisi kymmenen joukossa ja seura olisi itse asiassa hänen nykyisensä; nousua tapahtuisi vaatimattomasti 237 vuoron verran.

9. Calgary Flames: Ryan Suter

Ryan Suter on ollut läpi NHL-uransa äärimmäisen luotettava puolustaja. Hän pelaa todella vahvasti molempiin suuntiin, eikä esimerkiksi NHL:n parhaalle puolustajalle ojennettavan Norris Trophyn voittaminen olisi ollut millään muotoa vääryys; mitä todennäköisimmin se juna on jo mennyt, vaikka Suter on edelleen pitänyt tasonsa.

Mutta mikä sitten on pitänyt Suterin niin sanotusti kirkkaimpien valojen ulkopuolella? Se, että hän ei ole riittävän näyttävä puolustaja ja lisäksi hän ei ole edustanut niitä NHL:n perinteikkäimpiä seuroja.

Vuoden 2003 NHL Draftissa hän päätyi 7. varausvuorolla Nashville Predatorsiin ja marginaalit näiden kärkipään varauksien suhteen ovat niin pienet, että hänet voisi heittää nytkin samalle sijalle. Mutta miettikääpä, miltä Calgary Flamesin jo valmiiksi käsittämättömän vahva ja laaja puolustusosasto näyttäisi Suterin kanssa!

10. Montreal Canadiens: Corey Crawford

Tässä kohtaa on aivan ensimmäiseksi syytä muistuttaa tämän listauksen rakennusperiaatteista: seurojen nykytilannetta ei oteta huomioon – muutoinhan Canadiensilla ei olisi mitään tarvetta Corey Crawfordille, sillä heillä on Carey Price.

Moni saattaa tässä kohtaa hieraista silmiään, kun Crawfordin taakse jää sellaisia nimiä kuin Jeff Carter, Zach Parise ja Corey Perry, mutta itse asiassa Crawfordin kolme Stanley Cup -voittoa (kaksi aloittavana maalivahtina) ovat niin kova suoritus, ettei häntä voinut jättää Top 10:en ulkopuolelle.

Ja, kun katsotaan Crawfordin tilastoja NHL-uran varrelta, on hän todellisuudessa parempi maalivahti kuin yleisesti ottaen ajatellaan: viimeisten seitsemän kauden osalta neljänä hänen torjuntaprosenttinsa on ollut vähintään 92,40 ja päästettyjen maalien keskiarvo korkeimmillaan 2.37.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
NHL Pudotuspelit 2019 – tässä otteluparit, ohjelma ja aikataulut!

Klikkaa kommentoidaksesi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Mainos
Mainos

Katso myös Ajankohtaista