Lauri Marjamäki ei ole paska valmentaja – suomalainen urheilukultturi on kummallista

Eilen oli hyvin vaikea olla. MM-kisat, joissa hävittiin Saksalle ja Tanskalle ja tiputtiin Sveitsille. Tämän aikakauden varsin kuvaava loppunäytös. Vitutti niin, ettei veri kiertänyt. Teki mieli huutaa tuskaa ulos, ei kuitenkaan etsiä syyllisiä kuten niin monet tekevät huonoilla hetkillä. “Vihdoin päästään Marjamäestä eroon” -huuto kaikui läpi some-Suomen.

Voi kun se olisikin niin yksinkertaista. Siis se, että kun Suomi häviää niin se on aina Marjamäen vika ja kun Suomi voittaa, niin se on pelaajien ansiota valmennuksesta huolimatta. Ei se näin mene. Ylipäänsä tämä suomalainen urheilukulttuuri, jossa “ME voitetaan ja NE häviää”, se on täysin päin persettä. Lueskelin eilen somea läpi ja törmäsin useissa kohtaa lauseeseen: “Kyllä noi pojat vielä voittaa meille monta kannua.” Siis kenelle hemmetin meille? Luuleeko joku todella, että pelaajat ovat tuolla voittamassa jotain jollekin muulle, Suomelle? Makselemassa sitä niin monen toitottamaa kunniavelkaa jostain sellaisesta, jota ei ole olemassa. Eivät todellakaan ole. Pelaajat ovat pelaamassa ensisijaisesti joukkueelleen ja itselleen, eivät kenellekään muulle. Ei tämä suomalainen urheilukulttuuri niin oikene, että mennään koko perheen voimin juhlakamoissa paikalle kun on kakkua tarjolla ja ensimmäisten hankaluuksien tullessa hylätään kaikki.

Tähän väliin jokakeväinen ote fanin päiväkirjasta.

– KATASTROFI! NE hävis Tanskalle! Ei jumalauta, kaikille kenkää! En katso enää peliäkään tätä paskaa! Mitä toi Teräväinenkin tuolla surffailee, tulis kotiin sieltä!

– KANADA ON MURSKATTU! Katoin koko pelin! Mähän sanoin, että MEILLÄ on hyvä jengi! Aina sanonut! Oon muuten sukua tolle Teräväiselle. Tai en sillai sukua, mutta mun sukulainen kävi sen kanssa ihan vierekkäistä koulua muutaman kilsan päässä. HIENO MIES!

Ymmärtänette mistä puhun? Mennäänpä nyt sitten MM-kisoihin ja Marjamäkeen.

Jääkiekon MM-kisat on päiväni murmelina, joka kevät. Ensimmäinen kuukausi spekuloidaan miksi joku ei tule ja kenen vika se on. Onko vika päävalmentajassa vai nuorissa pelaajissa, jotka eivät ymmärrä kunniavelkansa suuruutta. Kuinka paljon tuo kunniavelka muuten lyhenee per ottelu ja missä vaiheessa pelaaja pääsee plussan puolelle? Ehtikö Teemu Selänne tai Saku Koivu maksaa kunniavelkansa?

Seuraavassa vaiheessa kerrotaan, että kyseessä on joko kaikkien aikojen joukkue tai kaikkien aikojen paskin joukkue. Jonain päivänä Suomen kannattaa valmistautua torijuhliin, kun taas toisena päivänä kannattaa hylätä koko jengi. Kunnes tulee taas sen yhden pelin aika, joka määrittää koko turnauksen.

Marjamäen aikakausi oli floppi, kaikilta osin. Marjamäki on varmasti hyvä valmentaja, maajoukkueen päävalmentajana hän epäonnistui. Jos joukkueista puuttui johtajuutta ja kokemusta, puuttui sitä myös penkin päästä. Kaikki isot pelit hävittiin ja koko tekeminen tuntui olevan osiltaan aivan liian vakavaa. Maajoukkuepelien pitäisi olla lähtökohtaisesti hauskaa, etenkin pelaajille, se on irtiotto leipätyöstä. Nyt se ei kovinkaan hauskalta näyttänyt, maajoukkue-edustaminen maistui pakkopullalta pitkin matkaa. Tästä sain ensimmäisiä viestejä jo World Cupin aikana, rentous puuttui ja kaikki tekeminen on and off the ice oli liian koordinoitua.

Ja mitä sitten tulee MM-kisoihin. Avainpelaajat peluutettiin MM-turnauksen alkuvaiheessa puhki, se kostautui eilen etenkin toisessa erässä. Sveitsin veli tuli ohi oikealta ja vasemmalta. Leijonat oli pelokas. Oli sitä hieman jo johtoasemassa. Oli aivan tolkuton gämbläys jättää aikalisä ottamatta 2-1 tilanteessa, kun jokainen näki miten pelokkuus kertautui ja tarttui. Heti perään 3-1 tilanne ja ei aikalisää, sille en löydä sanoja. Aikalisä on sitä varten, että sillä pystytään tekemään jokin yksittäinen muutos pelin sisällä, herättämään joukkue. Mitään monimutkaista muutosta yhdellä aikalisällä ei saa aikaiseksi. Sekin saattaa riittää, että päävalmentaja tai johtava pelaa sanoo muutaman voimakkaan sanan. Nyt tätä johtajuutta ei nähty.

Koko likasankoa ei todellakaan tule kaataa Marjamäen suuntaan. Kuten Alpo Suhonen hyvin totesi, Marjamäki joutui paskamaiseen paikkaan, keskelle sukupolven vaihdosta. Kenties ja toivottavasti hän teki ison palveluksen tuleville jengeille, aika näyttää!

Ja sitten tuolla huutaa kaikenmaailman hevosmiesten tietotoimistot NHL-pelaajien kieltäytymistä, koska kukaan ei kuulemma halunnut pelata Marjamäen valmennuksessa. Sehän on aivan täyttä skeidaa, NHL-pelaajia oli taas mukana lähes enemmän kuin koskaan aiemmin. Sen mitä olen nykyisten ja entisten pelaajien kanssa puhunut, yhtään kieltäytymistä ei ole tullut suoraan Marjamäen takia. Marjamäen aikakausi oli huono, siitä ei pääse mihinkään. Huono valmentaja Marjamäki ei ole, hän on ollut haastavassa paikasta alusta alkaen.

Ja kun tilannetta nyt tarkastelee pahimman tunnekuohun tauottua, tappiota ei voi pitää kovinkaan suurena yllätyksenä. Sveitsi on Suomen tasoinen lätkämaa. Sen minkä se NHL-pelaajissa häviää, sen se voittaa mm. Suomea kovatasoisemmalla omalla liigalla ja äärimmäisen kovatasoisella valmennuksella.

Pakko se on muuttaa myös omaa ajattelua. Jääkiekko on onnistunut tavoitteissaan, entiset pienet eivät ole enää niin pieniä, Sveitsi ei ole ollut enää pieni pitkään aikaan. Yllätyksiä tapahtuu aiempaa enemmän, enää ei voida aina puhua edes yllätyksistä. Tämä on kannalta hieno asia, juuri nyt Suomen kannalta se on aivan perseestä.

Ensi kevään MM-karnevaalia odotellessa… Ai niin! Tässähän tulee jalkapallon MM-kisat aivan kohta. Siellä Suomi ei voi hävitä yhtään ottelua.