Kolumni: Kyllä, Stanley Cup matkaa tänä(kin) vuonna Läntiseen konferenssiin!

Olen täyttänyt viime ajat NHL-kiekolla ja näkemäni perusteella uskallan väittää: Stanley Cup matkaa tänä(kin) vuonna Läntiseen konferenssiin.

Edmontonissa tullaan tänä vuonna juhlimaan ensimmäistä kertaa Stanley Cupia sitten vuoden 1990.

Melkoiseen kiekkohuumaan äityneiden paikallisten ihmisten harmiksi kannua ei tule nostelemaan Edmonton Oilers, sillä joukkueen matka katkesi jo Play In -vaiheessa Chicago Blackhawksia vastaan, mutta joka tapauksessa mestaruus tullaan ratkaisemaan tässä albertalaiskaupungissa.

Mutta miksi sitten näen, että Stanley Cup tulee matkaamaan viime vuoden tapaan myös tänä vuonna Läntiseen konferenssiin?

Vakuuttavia hetkiä, mutta liikaa kysymysmerkkejä

Kun katsotaan Itäistä konferenssia, monet joukkueista ovat tarjonneet hetkiä, joiden yhteydessä olen ajatellut, että tässä porukassa on potentiaalia mennä päätyyn saakka, mutta seuraavassa hetkessä on herännyt kysymysmerkkejä.

Carolina Hurricanes oli äärimmäisen vakuuttava Play In -ottelusarjassaan New York Rangersia vastaan, mutta Boston Bruinsia vastaan joukkue on ollut ongelmissa. Ykköskorin pelaajista ei ole nähdyn perusteella vielä pelaamaan ottelusta toiseen ja sarjasta toiseen mestaruuden edellyttämällä tasolla. Bruins puolestaan syttyi näihin pudotuspeleihin täysin odotetusti pienellä viiveellä, mutta vaikka joukkueen meno on parantunut, neljän kuukauden tauko ei yksinkertaisesti suosi Bruinsin kaltaista pelaajistoa, eikä tilannetta ole auttanut tippaakaan pienimuotoinen draama Tuukka Raskin, David Pastrnakin ja Ondrej Kasen osalta.

Columbus Blue Jackets osoitti väkevyytensä pudottamalla Play In -kierroksella Toronto Maple Leafsin ja tämä jokaisesta kiekosta aina päätössummeriin saakka taisteleva joukkue on aiheuttanut harmaita hiuksia myös Tampa Bay Lightningille, mutta ei riittävästi. Lightningin puolestaan piti olla pelaajiston rakenteen ja ikäjakauman puolesta yksi niistä joukkueista, joka tulee sopeutumaan poikkeukselliseen tilanteeseen kaikkein nopeimmin, mutta näin ei ole täysin käynyt. Salamapaitojen tekeminen on ollut tietyllä tapaa tahmeaa ja ainakaan tällä hetkellä Lightning ei vaikuta nipulta, joka olisi yksi suurimmista mestarisuosikeista.

New York Islanders oli erittäin vakuuttava Play In -ottelusarjassaan Florida Panthersia vastaan ja joukkueen tekeminen on ollut varsin vahvaa myös Washington Capitalsia vastaan. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä saarelaisten tekemisestä ei kannata kuitenkaan vetää, sillä Panthers oli kenties tämän pudotuspelikesän heikoin joukkue, eikä Capitals ole ollut kovinkaan paljoa parempi.

Ja sitten on ottelupari Philadelphia Flyers – Montreal Canadiens. Kokonaisuudessaan nousujohteisen kauden pelannut Flyers nousi viimeistään Round-robin-vaiheen myötä erittäin potentiaaliseksi mestariehdokkaaksi, mutta ensimmäisessä pudotuspelisarjassa Canadiens on osoittanut joukkueen suurimman haavoittuvuuden: kun vastassa on nopea joukkue, on oranssipaidoilla suuria vaikeuksia saada peliään kulkemaan. Toki kolmannessa Canadiens-ottelussa Flyers osoitti kykenevänsä vähämaaliseen puolustustaisteluun, mutta mikäli joukkue etenee jatkoon, ovatko energiavarastot äärimmäisen raastavan ottelusarjan jälkeen tyhjänä?

Itse asiassa juuri Canadiens on ollut Itäisen konferenssin joukkueista tietyllä tapaa se kaikkein vakuuttavin. Joukkueella on äärimmäisen nopeat ja työteliäät hyökkääjät, jotka hyökkäyspään karvauspelillään ja pelin käännyttyä toiseen suuntaan nähtävällä äärimmäisen aktiivisella takakarvauksella tekevät romuluisen puolustusosaston tekemisestä paljon helpompaa. Ja sitten tietenkin viimeisenä lukkona toimii Carey Price. Mutta riittääkö jo runkosarjan aikana aikaiseen kesälomaan varautuneen joukkueen tulivoima loppuun saakka? Työnteolla pärjää pitkälle, mutta päätyyn saakka venyminen vaatii melkoisen ihmeen, kuten tietyllä tapaa kolmas ottelu Flyersia vastaan osoitti.

Lännessä kolme ylitse muiden

Kun Edmonton Oilers ja Chicago Blackhawks takoivat maaleja lähestulkoon ottelusta toiseen, kohdaten toinen toisensa Play In -ottelusarjassa, sanoin jo tuossa vaiheessa, ettei kumpikaan joukkueista pelaa pitkällä tähtäimellä voittavaa jääkiekkoa; nyt sanon samat sanat otteluparista Dallas Stars – Calgary Flames. Molemmat joukkueet ovat osoittaneet pystyvänsä maalintekoon, mutta kokonaisvaltainen tekeminen ja ennen kaikkea oman pään pelaaminen ei ole sillä tasolla, että seuraavalta kierrokselta mentäisiin enää jatkoon – näin näen asian etenkin Starsin kohdalla, Flamesin osalta en puolestaan luota joukkueen henkiseen kanttiin.

Mutta sitten päästäänkin omissa papereissani kolmen suurimman mestarisuosikin kimppuun.

Vegas Golden Knights saapui Edmontoniin kuin raivopäinen härkä. Joukkue taitaa maalinteon, puolustuspelaaminen on tarvittaessa erinomaisella tasolla, joukkueelta löytyy kaksi erinomaista maalivahtia, ritaripaidat pelaavat erittäin fyysistä jääkiekkoa, joukkueesta löytyy toistaiseksi omissa papereissani näiden pudotuspelien paras hyökkääjä Mark Stonen muodossa ja ennen kaikkea tahtotila on tässä vaiheessa näkemistäni joukkueista kaikkein korkeimmalla. Joukkueen tekemisessä on vielä pelien sisällä hajontaa, kuten toinen ottelu Chicago Blackhawksia vastaan osoitti, ja tietyllä tapaa sitä hurmosmaista tilaa täytyisi pystyä hillitsemään hieman paremmin, mutta kaikki mestaruuteen vaadittavat elementit ovat olemassa. Erityisen vaikuttunut olin siitä, miten joukkue kykeni kaatamaan Round-robin-vaiheessa Colorado Avalanchen, vaikka pelillisesti Golden Knights ei pysynyt Avalanchen vauhdissa mukana. Toisaalta taas kyseenalaistan tietyllä tasolla sen, olisiko joukkueesta lyömään esimerkiksi Avalanchea Paras seitsemästä -sarjassa.

Ja nyt, kun puhuttiin Coloradosta, niin hypätäänpä joukkueen kimppuun. Avalanche on tietyllä tapaa, ainakin omissa papereissani, se kaikkein suurin mestarisuosikki. Joukkueen hyökkäysosasto on kertakaikkisen timanttinen ja erinomaisesti roolitettu. Syvyyttä löytyy ja esimerkiksi Nazem Kadri on osoittanut, ettei Maple Leafsin menestymättömyys ollut hänestä kiinni. Nathan MacKinnon, Mikko Rantanen ja Gabriel Landeskog eivät ole pelanneet vielä omalla absoluuttisella huipputasollaan, mikä on äärimmäisen vaarallinen asia muiden joukkueiden kannalta. Joukkue takoi viime yönä Arizona Coyotesin maanrakoon numeroin 7-1 ja se oli todellinen merkki tulevasta lumivyörystä. Avalanchen akilleen kantapää on tietyllä tapaa edelleen puolustusosasto ja maalivahtiosasto, mutta toistaiseksi mitään huolestuttavia merkkejä ei ole nähty ja parhaana päivänä joukkueella on kaksi erittäin pätevää maalivahtia. Kaikkein suurin kysymysmerkki Avalanchen kohdalla on omassa mielessäni tämä: onko joukkue valmis voittamaan vai vaatiiko se edelleen pientä kypsyttelyä?

Ja sitten päästään siihen kolmanteen mestarisuosikkiin, St. Louis Bluesiin. Viime kevään mestarijoukkue on tietyllä tapaa kaikkein mielenkiintoisin nippu tällä listalla. Joukkueen tekeminen ei vakuuttanut oikein millään tasolla Round-robin-vaiheessa ja itse asiassa Blues oli vain yhden jatkoerämaalin päässä siitä, että se olisi ollut tappiolla ottelusarjaansa Vancouver Canucksia vastaan voitoin 0-3. Siinä kohtaa olisin ollut satavarma siitä, että joukkue pääsee syysloman sijaan kesälomalle, mutta yksi maali jatkoerässä voi tehdä ihmeitä joukkueelle, jolla on kaikkein tuorein kokemus voittamisesta ja siitä, mitä se vaatii. Viime yönä siitä nähtiin konkreettiset merkit, sillä Blues oli dominoiva Canucksia vastaan, tasoittaen ottelusarjan 2-2:een. Momentum on siis todella isosti Bluesin puolella ja uskon vakaasti, että joukkue tarvitsee jatkopaikkaan enää kaksi voittoa. Bluesin kohdalla pidin suurimpana kysymysmerkkinä juuri tietynlaista kipinän puutetta – joku voisi kutsua sitä mestaruuskrapulaksi – sekä joukkueen rakennetta, jonka myötä Blues vaati nähdäkseni näistä kaikista tämän pudotuspelikesän joukkueista sen pisimmän sopeutumisajan poikkeuksellisiin lähtökohtiin. Nyt nämä kysymysmerkit ovat kuitenkin poissa ja kaikki on mahdollista, mutta mestaruuden voittaakseen Blues tarvitsee Jordan Binningtonin takaisin huipputasolleen, sillä Jake Allenia en näe varsin hyvästä kaudesta huolimatta mestaruuden torjuvana maalivahtina.

Minkä seuran sitten uskon voittavan Stanley Cupin?

Rehellisyyden nimissä minulla ei ole vielä vastausta tähän.

Toistaiseksi näkemäni perusteella uskon vakaasti, että tänä vuonna Stanley Cupin voittaa jokin joukkue kolmikosta Colorado Avalanche, St. Louis Blues & Vegas Golden Knights.

Lopullisen johtopäätöksen muodostaminen vaatisi vielä tässä kohtaa lisää vastauksia tiettyihin kysymyksiin jokaisen näiden kolmen joukkueen kohdalla, sillä marginaalit ovat äärimmäisen pienet; puhtaasti tästä näkökulmasta katsottuna pelkäisin ampuvani itseäni omaan jalkaan, jos lähtisin kuuluttamaan mestarijoukkueen nimen kirkossa.

Mutta, otan nyt kuitenkin tiedostetun riskin.

Koska tällä tietoa Colorado Avalanche ja St. Louis Blues tulevat kohtaamaan toisensa seuraavalla kierroksella ja Vegas Golden Knights pääsee pelaamaan joko Dallas Starsia tai Calgary Flamesia vastaan, kallistuu vaakakuppini Vegasin suuntaan; muussa tapauksessa valitsisin kenties Avalanchen tai Bluesin.

Onkin koomista ajatella, että ne alusta alkaen vähätellyt Round-robin-vaiheen ottelut sekä “kotietu” saattavat olla lopulta hyvinkin ratkaisevia asioita Stanley Cupia ratkottaessa.

Marko Ollonqvist
Toronto

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!