Kommentti: Tuukka Rask tarjosi kultaisen mahdollisuuden – toistaminen saattaa olla mahdotonta!

Tuukka Rask tarjosi kultaisen mahdollisuuden Boston Bruinsille, mutta pelaajat olivat kyvyttömiä tarttumaan siihen kaksin käsin kiinni.

Maalivahdin tehtävissä marginaalit ovat hyvin pieniä.

Saatat olla teknisesti äärimmäisen taitava, kuten esimerkiksi Kari Lehtonen oli, mutta henkisen puolen sakatessa se ei kanna riittävän pitkälle.

Menestyksen tiellä itseluottamus ja ylipäätään henkinen kantti ovatkin maalivahdeille sellaisia ominaisuuksia, joka erottavat jyvät akanoista.

Ja joskus, vain todella harvoin, se itseluottamus kantaa zone-tilaan, jossa kaikki on mahdollista ja mikään ei ole mahdotonta.

Tuukka Rask on kuulunut jo vuosikausien ajan NHL:n parhaisiin maalivahteihin.

Hän on ollut myös erittäin hyvä maalivahti pudotuspeleissä, vaikka jotkut ovatkin antaneet parhaansa mukaan toisin ymmärtää.

Raskin ympärillä on kuitenkin leijunut vuodesta 2011 lähtien Tim Thomasin muotoinen varjo ja aina tappion hetkellä syyttävät sormet ovat osoittaneet enemmän tai vähemmän suomalaisvahtiin – vain siksi, koska hän ei ole yltänyt siihen samaan zone-tilaan, jossa Thomas oli kahdeksan vuotta sitten, hänen laittaessa pystyyn kaikkien aikojen maalivahtinäytöksen yksittäisten pudotuspelien osalta.

Mutta sitten koitti tämä, nyt jo päättynyt, pudotuspelikevät.

Rask onnistui viemään itsensä henkisesti täysin uusille “leveleille”. Häntä ei pystynyt horjuuttamaan henkisesti yksikään pelaaja, ei yksikään joukkue.

Keskittyminen oli tapissa. Itseluottamus oli tapissa. Kaikki ulkopuolinen oli vain ulkopuolista. Elettiin hetkessä ja millään muulla ei ollut mitään merkitystä. Mitään muuta ei ollut kuin se hetki.

32-vuotias suomalainen oli ensimmäistä kertaa NHL-urallaan, pudotuspelien osalta, päässyt tuohon maagiseen zoneen.

Ratkaisevassa seitsemännessä Stanley Cup -finaalissa, St. Louis Bluesia vastaan, Rask oli edelleen tuossa samassa tilassa, jossa hän oli ollut läpi päättyneiden pudotuspelien.

Joku voi tietenkin todeta, että se Rask, joka nähtiin ennen Game Seveniä, olisi pysäyttänyt Bluesin maaleista joko ensimmäisen tai toisen ja itse asiassa näin olisi todennäköisesti myös käynyt.

Nyt kyse ei ollut kuitenkaan siitä, etteikö kokeneen suomalaisvahdin pääkoppa olisi kestänyt ratkaisevan finaalin tuomia paineita.

Sen sijaan oleellinen ero löytyi työmäärästä: ennen kyseisiä maaleja Raskille ei ollut tullut ainoatakaan torjuntaa yli 16 minuuttiin. Ylipäätään tilillä oli tasan tarkkaan yksi puolittainen kilpikäden torjunta.

HUIPPUTARJOUS LEGOLAS.BET KASINOLLE!

Saat 150% bonuksen jopa 300€ asti + 150 ilmaiskierrosta BerryBurstiin!

Tuossa kohtaa se zone, jossa Rask oli ollut ennen näitä kahta maalia ja oli myös niiden jälkeen, ei kantanut ihmetekoihin.

Ja siitä huolimatta mistään mitään ymmärtämättömät syyttävät sormet osoittivat jälleen kerran Raskiin, Tim Thomasin noustessa samaan aikaan yhdeksi Twitterin “trendaavimmista” aiheista.

Osa kuitenkin tuntuu unohtaneen, millaisessa rumputulessa Thomas oli kahdeksan vuotta sitten vastaavassa tilanteessa – aivan kuten Jordan Binnington nyt – ja jokainen maalivahti voi vahvistaa sen, että siinä rumputulessa on paljon helpompi olla kuin Raskin kaltaisessa täysin työttömässä roolissa.

Sanotaan, että paremman maalivahdin joukkue voittaa ja sitä tosiasiaa on aivan turha kiistää, etteikö Jordan Binnington olisi ollut tässä ratkaisevassa finaalissa maalivahdeista se parempi.

Maalivahtipeliin tämän kevään mestaruus ei kuitenkaan ratkennut.

Boston Bruins nimittäin antoi Binningtonille mahdollisuuden loistaa, mutta ei Raskille.

Kun St. Louis Blues teki ensimmäisen maalinsa, ei sen olisi kuulunut siirtyä osumallaan missään nimessä johtoon, vaan tilanteen olisi tullut olla tuossa kohtaa 2-1 tai 3-1 isännille.

Sillä dominoinnilla, jota Bruins avauserässä esitti, peli olisi pitänyt olla paketissa avauserän jälkeen tai ainakin lähtöasetelmien olisi tullut olla toiseen erään siirryttäessä täysin toisenlaiset.

Eikä Brad Marchandin olisi tullut ikipäivänä pelata 2-0-maaliin johtanutta tilannetta niin kuin hän pelasi: arpoen vaihtoon menoa ja sitten lopulta karkaamista sinne täysin väärään aikaan. Ylipäätään Bruinsin olisi tullut pelata paljon fiksummin hyökkäyspään tilanne, kun kellossa oli niin vähän aikaa jäljellä.

Lopulta tämä kaikki johti siihen, ettei Bruins taistellut enää missään vaiheessa tosissaan ottelun voitosta.

Kun Bostonissa jälleen kerran haetaan sitä syntipukkia, kuten kaupungin tapoihin kuuluu, se löytyy aivan muualta kuin joukkueen tolppien välistä.

Tuukka Rask nimittäin tarjosi omilleen kultaisen mahdollisuuden, mutta omat eivät valitettavasti vastanneet huutoon; ilman Raskia Bruins ei olisi pelannut Stanley Cup -finaaleissa.

Ja juuri siksi tämä tappio onkin kaikkein surullisinta juuri Raskin kannalta, sillä tällaisen mahdollisuuden luominen uudelleen saattaa olla jopa mahdotonta; kuten todettua, maalivahdin tontilla kaikki on todella pienistä asioista kiinni ja zoneen pääseminen ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys – edes Tim Thomas ei yltänyt tähän toistamiseen.

Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että se Thomasin varjo – se leijuu Raskin ympärillä edelleen, vaikka sille ei enää mitään perusteita olekaan.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
Kommentti: St. Louis Blues ja yksi kaikkien aikojen urheilutarinoista!