Historian parhaat suomalaiset NHL Draft -löydöt: Antero Niittymäki oli läpi NHL-uransa hieman epäonninen ajoituksen suhteen ja hän voisi olla tällä listalla vielä paljon korkeammalla.

Top 15 parhaat suomalaiset NHL Draft -löydöt: 13. Antero Niittymäki

Ketkä ovat kaikkien aikojen parhaat suomalaiset NHL Draft -löydöt? Urheiluvedot.com tulee käymään läpi 15 suomalaisnimeä.

Suomalainen jääkiekkotuotanto on ollut viime vuosina huipussaan ja suomalaispelaajia varataan nykyisin NHL:ään varaustilaisuuksien 1. kierroksilla kuin sieniä sateella – ainakin historiaan verrattuna.

NHL Draftien loppupään varaukset ovat aina enemmän tai vähemmän arpapeliä, mutta niin ovat toisaalta myös ne kärkipään varaukset. Yllättävän usein loppupäässä varataankin pelaajia, jotka kehittyvät NHL-tasolla pitkän uran luoviksi pelaajaksi ja parhaassa tapauksessa jopa supertähdiksi.

NHL:n historian ensimmäinen varaustilaisuus järjestettiin vuonna 1963 ja Tommi Salmelaisesta (#66) tuli vuonna 1969 Suomen historian ensimmäinen NHL:ään varattu pelaaja (St. Louis Blues). Salmelaista ei kuitenkaan koskaan nähty NHL-kaukaloissa, vaan ensimmäinen NHL:ssä pelannut suomalaisvaraus oli vuonna 1975 Boston Bruinsin toimesta NHL:ään varattu Matti Hagman (#104), joka debytoi Pohjois-Amerikan kiekkosarjassa syksyllä 1976.

Urheiluvedot.com käy läpi 15 parasta NHL:n varaustilaisuuksien suomalaislöytöä, pelaaja kerrallaan.

HUOM! Listalle pääseminen edellyttää sitä, että pelaaja on varattu NHL:ään aikaisintaan 150. varausvuorolla.

Top 15 parhaat suomalaiset NHL Draft -löydöt: 13. Antero Niittymäki

Antero Niittymäki kävi nuorenamiehenä läpi Urpo Ylösen maineikkaan maalivahtikoulun, kasvattajaseurassaan Turun Palloseurassa.

Ensimmäiset Liiga-ottelunsa Niittymäki torjui kaudella 1999-2000, ollessaan 19-vuotias. Hänet oli varattu NHL:ään vuotta aiemmin, kun Philadelphia Flyers varasi hänet 168. varausvuorolla, vuoden 1998 NHL Draftissa. Niittymäki kantoi torjuntavastuun yhdessä Fredrik Norrenan kanssa, jättäen itseään seitsemän vuotta kokeneemman aisaparinsa kakkosvahdiksi.

Niittymäki toimi TPS:n maalivahtina kaudet 1999-2002 ja ne sujuivat lähestulkoon täydellisesti. Hänen tilastonsa ja otteet TPS-maalilla olivat huikeaa katseltavaa ja Pohjois-Amerikkaan hän matkasi kaksinkertaisena Suomen mestarina, nosteltuaan Kanada-maljaa käsivarsilleen kahtena vuotena putkeen (2000 ja 2001).

Kun siirto Pohjois-Amerikkaan tapahtui kaudeksi 2002-03, lähti ura lätäkön toisella puolen käyntiin AHL:stä. Niittymäen ensimmäinen kausi oli kohtalainen, mutta toisella kaudella hän nousi täysin uudelle tasolle, totuttuaan Pohjois-Amerikan pienempään kaukaloon. Huimien otteidensa myötä Niittymäki pääsi pelaamaan kaudella 2003-04 uransa kolme ensimmäistä NHL-ottelua ja niissä hänen tilastonsa olivat huikaisevat 96,10/1.00. Lisäksi hän onnistui farmin puolella maalinteossa – jatkoajalla.

Työsulkukausi 2004-05 tuli Niittymäen kannalta hieman huonoon saumaan, sillä hänellä olisi ollut mahdollisuudet nousta Flyersin uudeksi ykkösvahdiksi. Sen sijaan pelit jatkuivat AHL:ssä ja siellä Niittymäki johdatti joukkueensa AHL:n mestariksi. Kaudella 2005-06 oli kuitenkin tullut Niittymäen aika. Hän pelasi yli puolet Flyersin NHL-peleistä ja ensimmäinen kausi maailman kovimmassa kiekkoliigassa sujui kohtalaisesti, mutta ei odotetunlaisesti. Sama toistui myös kaudella 2006-07 ja Niittymäki alkoi menettämään asemiaan pennsylvanialaisseuran ykkösvahtina.

Niittymäen viimeiseksi kaudeksi Flyers-paidassa jäi kausi 2008-09, joka oli myös ehdottomasti hänen parhaansa. Sen jälkeen matka jatkui Tampa Bay Lightningin maalinsuulle, missä hän ryösti ykkösvahdin aseman Mike Smithiltä. Etenkin alkukaudesta Niittymäen otteet olivat kertakaikkisen huikeita, mutta siitä huolimatta visiitti Floridan aurinkoisille rannoille jäi kuitenkin vain kauden mittaiseksi ja seuraavaksi kaudeksi Niittymäki siirtyi San Jose Sharksin paitaan, jonne hänet hankittiin Evgeni Nabokovin korvaajaksi ja siis uudeksi ykkösvahdiksi.

San Josessa kaikki sujui alkuun mallikkaasti ja näytti siltä, että Niittymäki oli noussut pysyvästi NHL-tasolla ykkösmaalivahdiksi; esimerkiksi lokakuussa hänet valittiin Sharksin kuukauden pelaajaksi. Niittymäki loukkaantui kuitenkin ikävään saumaan, häneltä jäi väliin 17 ottelua ja sinä aikana maanmies Antti Niemi ryöväsi itselleen ykkösvahdin tontin. Kesällä 2011 Niittymäki joutui isoon lonkkaremonttiin, jonka jälkeen hän ei enää palannut tasolleen. Hän yritti nousta takaisin NHL:ään AHL:n kautta, mutta otteet olivat yksinkertaisesti liian heikkoja ja pelimäärät jäivät terveyshuolien vuoksi todella alhaisiksi.

Niittymäen ura Pohjois-Amerikassa päättyi tuohon kauteen ja kaudeksi 2012-13 hän palasi takaisin TPS:n maalille, mutta valitettavasti lonkkaongelmat pakottivat hänet kuitenkin vetäytymään eläkkeelle tuon kauden jälkeen.

Näin jälkikäteen onkin todettava, että Niittymäki oli NHL-urallaan niin sanotusti huonon ajoituksen uhri, minkä takia hän ei kyennyt koskaan täysin pelaamaan sillä tasolla, johon hän oli aidosti kykeneväinen: oikeastaan vuoden 2006 olympialaiset kuvastivat juuri tätä edellä mainittua aspektia – hän oli nimittäin Torinossa kuin muuri Leijonien maalilla, noustuaan ykkösvahdiksi Miikka Kiprusoffin ja Kari Lehtosen loukkaantumisten myötä. Sitä kautta jokainen jääkiekon ystävä pääsi näkemään, miten huimalla tasolla Niittymäki olisi ollut kykeneväinen pelaamaan myös NHL:ssä, jos vain palaset olisivat loksahdelleet hieman paremmin kohdalleen.

234 pelattua NHL-ottelua ja ykkösmaalivahdin status kaikissa kolmessa eri seurassa, joissa hän pelasi, nostavat vasta kuudennella kierroksella NHL:ään varatun Niittymäen kuitenkin ansaitusti tälle listalle.

Marko Ollonqvist
Toronto

SEURAA KORONAVIRUKSEN VAIKUTUKSIA URHEILUUN TÄÄLTÄ:
UV seuraa: Näin koronavirus vaikuttaa urheiluun!

Jaa