U19 MM: Suomen päävalmentaja Atte Juuti näkee NHL:n salibandyn laajentajana!

Salibandyn U19-maajoukkue pelaa parhaillaan MM-kisoja Kanadan Halifaxissa ja Suomen päävalmentaja Atte Juuti päätyi haastateltavaksemme.

Millaisia eroja turnaukseen valmistautumisessa on, kun kisat pelataan Euroopan sijaan Pohjois-Amerikassa?

Kyllähän aikaero ja matkustaminen ovat iso juttu. Jouduttiin aika tarkkaan miettiä aikaeroa. Erilaisten tutkimusten mukaan pitäisi olla kuusi päivää aikaa, kun aikaero on kuusi tuntia (tunti per vuorokausi), ja päästiin neljä ja puoli päivää ennen kisojen alkua tänne.

Pojat sanoivat, että tiistaina oli vielä vähän väsymystä, mutta pääsivät hyvin rytmiin. Herätettiin heti lauantaiaamuna tähän aikaan ne ja hyvin ovat pojat saaneet nukuttua. Nuoret on tottunu erilaisiin rytmeihin. Vähän tässä on toki pitäny jätkiä patistaa, ettei katota änäriä. Tulee pelit sellaiseen aikaan nyt täällä, että täytyy olla nukkumassa; Suomessahan pojat herää öisin katsomaan pelejä.

Ja kyllä tässä on ravintopuolta täytynyt miettiä niin ikään tarkasti.

Ravintopuoli on tärkeää, että pelaajat saa energiaa. Meillä oli vielä kolmen päivän leiri alla, kun tänne tultiin. Ja samoin myös nesteytyspuoli tietenkin isossa roolissa – kokikset ja energiajuomat jätettiin pois lennoilta.

Turnaushan itsessään on lyhyt – ollaan vain 10 päivää Kanadassa, joten onhan tämä ihan eri asia kuin Euroopassa.

Mutta sitten, kun päästiin tänne ja saatiin asiat pyörimään, niin ihan samahan se on siinä kohtaa, missä me ollaan. Lepo, tankkaaminen, peleihin valmistautuminen ja pelit – sama kaava toistuu paikasta riippumatta.

Sykkeitäkin seurailtiin, kun tänne tultiin. Itsellä oli, kun tuossa lenkillä kävin – näin 47-vuotiaana kuntoliikkujana – 15-20 pykälää korkeammalla sykkeet. Jet lag yritettiin siis ottaa huomioon ja ylipäätään juttelin paljon urheilulääkärien kanssa, jotka tietää näistä asioista.

Aikaeroon piti varautua: meille nämä nuorten kisat rankka rypistys – viisi peliä viiteen päivään. Päiväpelejä koululaisten takia. Ei me siis kuormiteta turnauksen aikana pelaajia yhtään ylimääräistä.

Kanadassa on ollut ongelmia pelialustan kanssa kisojen alkupuolella: minkälainen tilanne on nyt ja onko asialle tehty jotain?

Eihän se ole paikallisten järjestäjien vika. Se matto on tuotu tänne Euroopasta ja kuulin tänään, että se olis ollu kolme vuotta rullalla, väärinpäin. Laivalla tuotiin Euroopasta – sellanen huhu. Ei se siis ole hyvä juttu, koska siinä voi pelaajat loukkaantua ja siksi asiasta mainitsinkin ääneen.

Täällä on ylipäätään kolmessa osassa matto – jääeristelevyt muovia ja niin edes päin.

Mutta lattian kanssa on tosiaan ollut ongelmia ja se on hurja tilanne; Suomessa me ollaan totuttu niin hyvään, kun pääsee uusilla liigamatoilla pelaamaan.

Mutta halli itsessään on hyvä – tuollainen 3000 katsojan halli. Ja jääpinta-ala pienempi, niin puitteet on muilta osin huipussaan. Eikä se tilanne lattiankaan kanssa ole enää yhtä paha eli sitä on saatu paremmaksi.

Näetkö hyvänä asiana, että lajia yritetään tuoda nimenomaan nuorten MM-kisojen kautta osaksi myös pohjoisamerikkalaista palloilukulttuuria? Onko se mielestäsi oikea reitti?

Olen ollut vuodesta 1992 lajin parissa mukana, aikanaan aloitettiin Top Teamissa, ja kyllä se on minun mielestä hienoa, että tuodaan kisat tänne.

Tyttöjen kisat oli Bellevillessä kolme vuotta sitten. Onhan nämä toki helkkarin kalliit kisat lajiliitoille, mutta täällä on ollut yritystä kasvattaa lajia ja itse toivon, että jääkiekkoseurat ottaisi mukaan salibandyn toimintaansa.

Me käytiin täällä jo aiemmin tutustumassa kisapaikkaan ja samalla markkinoitiin lajia. Kerrottiin, miten Mikko Rantanen ja Teuvo Teräväinen ovat SM-mitalisteja, ja nostettiin esille sitä, miten paljon heidän mailankäsittely perustuu siihen, että on pelattu salibandymailalla. Edellisessä pelissähän Teräväiseltä nähtiin maali sellaisella salibandynäpäytyksellä.

Toive siis olisi, että jääkiekko-organisaatiot ottaisivat salibandyn vaikka kesäksi mukaan.

Pelaahan NHL-jätkät esimerkiksi kesällä Turussa kerran viikossa. Ja meillähän on täällä yksi pelaaja mukana, joka on käynyt pelaamassa Anaheimissa ulkosalibandyturnauksessa – muun muassa Teemu Selänteen pojan kanssa. Sitä kautta tätä lajia voitaisiin täällä kasvattaa, koska tämä on vauhdikas ja viihdyttävä laji.

Erkka Westerlundin kanssa ollaan joskus väitelty asiasta, kun Erkka on sanonut jääkiekon olevan maailman nopein pallopeli.

Ja nyt itse asiassa Sidney Crosbyn leirillä salibandy tulee olemaan tänä kesänä mukana täällä Halifaxissa. Täällähän on käytännössä ottaen kaksi urheilijaa halifaxilaisille – Sidney Crosby ja Nathan MacKinnon – ja nyt Rantanen loistaa MacKinnonin kanssa, joten kyllä tässä yritetään juurruttaa salibandya, ainakin tänne Halifaxiin.

Itse toivon sitä, että lätkän kautta, jolla on iso asema, lähdettäisiin liikkeelle ja salibandysta tulisi ainakin ulkopelimuoto tänne, jos ei ihan vielä sisäpeli. Ottaisivat kopin tästä, koska kyseessä on pohjoisamerikkalaisiin vetoava vauhdikas peli.

Miten iso juttu joukkueelle oli henkisesti kaataa Ruotsi viimeisessä maaottelussa ennen kisojen alkua, kun alla oli kaksi selvänumeroista tappiota?

Varmasti oli iso asia. Oltiin hävitty kahdesti selkeästi Ruotsille. Sen voiton myötä pelaajat uskoivat, että meidän tapa pelata kantaa pitkälle ja sillä voi voittaa.

Mutta näissä nuorissa myös Tshekki ja Sveitsi ovat kovia – Tshekki esimerkiksi voitti Ruotsin 4-1.

Ikäluokat vaihtuu 1-2 vuoden sykleillä, joten se tekee nuorten kisoista tasaisemmat, kun ei ole niin isoja massoja.

888sport tarjoaa erinomaisen tervetuliaistarjouksen uusille asiakkailleen!

NAPPAA JOPA 100 € BONUSRAHAA VEDONLYÖNTIIN!

Mutta kyllähän tosiaan Ruotsilla on hurja joukkue tässä ikäluokassa: siellä on kaksi kaveria, jotka takoivat Ruotsin liigassa 60-70 pistettä kaksi kaveria, esimerkiksi Falunin kaltaisessa seurassa.

Kyllä se voitto Ruotsista oli siis iso juttu ja nythän me saatetaan kohdata Ruotsi jo välierissä.

Etukäteen kaikki puhui Ruotsista, mutta sanoin jo aiemmin, että Tshekki on todella kova tässä ikäluokassa.

Miten kuvailisit Suomen joukkuetta?

Hyvin tasainen ryhmä. Me ei olla mikään hirveän isokokoinen joukkue – esimerkiksi Tshekillä on huomattavasti isommat pelaajat. Me ollaan pyritty rakentamaan joukkue isolla J:llä. Niin, että jokaisella on jokin selkeä vahvuus tähän ryhmään. Ei olla siis katseltu pelkkiä pistepörssejä.

Sehän tässä on, että mukana ei saa olla kansainvälisen liiton määräyksestä kuin ne pelaajat, jotka mahtuvat pöytäkirjaan. Tässä on siis täytynyt miettiä ryhmää niin, että useampi pelaaja pystyy pelaamaan useammalla pelipaikalla, jos tulee loukkaantumisia.

Ja nythän niitä tuli Norjaa vastaan kaksi: päähän kohdistunut tiltti ja alaraajavamma. Turnaus saattaa olla paketissa, mutta ainakin toinen heistä pyritään parsimaan vielä kasaan.

Turnaus on käynnistynyt voitoilla Sveitsistä ja Norjasta. Voittojen muodossa alku on siis eittämättä ollut toivotunlainen, mutta onko joukkue niin sanotusti aikataulussa?

Kyllä me ollaan.

Me ollaan pelaajille paljon painotettu, että yksi peli kerrallaan mennään tässä turnauksessa, sitten nollataan pelin päätyttyä ja keskitytään seuraavaan.

Kyllä meidän pyrkimys on mennä lohkoykkösenä jatkoon ja voittaa kaikki kolme alkulohkopeliä. Siinä suunnitelmassa pysytään. Toki nyt tulee Latvia vastaan ja siellä on hyviä nuoria poikia: kaksi latvialaista pelasi esimerkiksi viime joulukuussa miesten MM-kisoissa.

Mutta kyllä meidän menestystä mitataan sillä, että ollaan mitalipeleissä. Suomen tulee olla mitalipeleissä.

Mutta hienoa, että kilpailu kiristyy ja pelit tasoittuu – se on eittämättä lajin etu. Täällä on nähty 2-6 maalin voittoja pääasiassa eli ei mitään murskalukemia, kuten monesti miehissä ja naisissa.

Tosi paljon on tasoittunu pelit. Helkkarin hyvällä tasolla homma. Ja nuorissa nämä pelit on paljon tasaisempia, koska mukana on vain kahden ikäluokan pelaajia – miehissä voi olla 15-20 vuotta eroa pelaajien välillä ja siksi nämä junnukisat ovat aina mielenkiintoiset tässäkin lajissa.

MM-turnausten ohella puhutaan usein kasvutarinasta: millä osa-alueilla Suomen tulee erityisesti parantaa peliään?

Kyllä meillä pallovastuun ja pallohuolellisuuden pitää kasvaa.

Ensimmäisessä pelissä Sveitsiä vastaan oli varmasti jännitystä mukana, mutta pystyttiin voittamaan. Huolimattomana pallon kanssa annettiin kuitenkin maaleja kaverille.

Pallo on vallan väline tässä lajissa ja nyt Norjaa vastaan keskityttiin siihen. Mutta vähän jäätiin paikalleen siinä pallollisessa pelaamisessa; kaksi lahjoitettiin antamalla suoraan lapaan.

Kisojen aikana peli paranee – pojat tottuneet pelaamaan keskenään – ja se on ajatus: huomenna on taas parannettava peliä, toki loukkaantumiset muuttaa hieman suunnitelmia, mutta näihin varauduttu juuri sillä, että on usealla eri pelipaikalla pelaamaan pystyviä pelaajia.

Mutta pallollista peliä meidän on parannettava, se on ihan selkeä juttu.

Suomi ja Ruotsi ovat pitkään dominoineet salibandykenttiä: onko maailmanmestaruus tänä vuonna kahden kauppa vai nostatko mukaan muita ehdokkaita – kenties Sveitsin tai Tshekin?

Ihan aidosti myös Tshekki ja Sveitsi taistelevat mestaruudesta nuorissa. Tshekin 4-1-voitto Ruotsista osoittaa sen.

Sehän on hienoa, koska kilpailu kiristyy. Mutta finaalissa halutaan olla, siellä on tavoite.

Toki näissä kisoissa se on yksi peli, kun ei ole mitään ottelusarjoja. Maajoukkueessa olin kaksi vuotta sitten apukoutsina. Oltiin kaks maalia häviöllä Sveitsiä vastaan, tultiin kahden maalin päästä rinnalle ilman maalivahtia ja voitettiin jatkoilla. Mutta niillä oli tolppa, kun meillä oli molke poissa, joten niin lähellä se oli. Ja sitten voitettiin lopulta turnauksessa maailmanmestaruus.

Mutta sitä me ollaan koko ajan korostettu, ettei näissä turnauksissa koskaan puolusteta maailmanmestaruutta, koska pelaajat vaihtuu.

Nuorten kisoja pystyt seuraamaan ilmaiseksi IFF:n YouTube-kanavalta.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
NHL Pudotuspelit 2019 – tässä otteluparit, ohjelma ja aikataulut!