Pjanic-Arthur-vaihtokaupan hinta oli yhteensä 137 miljoonaa euroa ja silti FC Barcelona ja Juventus tekivät molemmat jättivoitot: miten ihmeessä tämä on mahdollista?

Miten ihmeessä Pjanic-Arthur-vaihtokaupan hinta on 137 miljoonaa ja molemmat seurat tekivät voittoa?!

FC Barcelonan ja Juventuksen välisen Pjanic-Arthur-vaihtokaupan hinta on 137 miljoonaa euroa: miten ihmeessä molemmat seurat tekivät silti voittoa?

Espanjalaisjätti FC Barcelona ja jälleen kerran Serie A:n mestaruudessa kiinni oleva Juventus suorittivat käytännössä ottaen vaihtokaupan, mutta eivät teoriassa, Miralem Pjanicin suunnatessa Espanjaan ja Arthur Melon Italiaan.

Vaikka kyse oli kaikin puolin vaihtokaupasta toteutettiin se siten, että ensiksi Juventus tiedotti ostaneensa Arthurin Barcelonasta 72 miljoonan euron siirtosummalla ja vain muutamaa tuntia myöhemmin FC Barcelona kertoi hankkineensa Miralem Pjanicin Juventuksesta 65 miljoonalla eurolla.

Miksi ihmeessä kauppa toteutettiin näin, eikä siis puhtaasti vaihtokauppana, jossa pelaajat olisivat vaihtaneen keskenään päikseen osoitetta ja Juventus maksanut tuon 7 miljoonan euron erotuksen?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan UEFA:n taloudellisten reilun pelin sääntöjen vuoksi.

Kun seura ostaa pelaajan, jaetaan tuo ostosumma kirjanpidossa niin pitkälle aikaa kuin pelaajan sopimus on voimassa; kun taas seura myy pelaajan, taloudelliset voitot isketään välittömästi samaan kirjanpitoon seurojen nähdessä pelaajat ikään kuin varallisuutenaan.

No mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Kerroimme huhtikuussa julkaisemassamme pitkässä artikkelissa, jossa oikaisimme erilaisia jalkapallosiirtoihin liittyviä harhakäsityksiä, UEFA:n taloudellisista reilun pelin säännöistä muun muassa seuraavaa:

“Kaikessa yksinkertaisuudessaan seurat eivät saa käyttää rahaa enempää kuin sitä tulee tuloina sisään; kullakin seuralla on aina kolme vuotta aikaa tasapainottaa tilanne.”

Nyt siis sekä Barcelona että Juventus saavat reippaasti enemmän rahaa pelaajahankintojen käyttämiseen, vaikka todellisuudessa rahaa liikkui vain 7 miljoonan euron verran.

Pjanicin kirjoitettua nelivuotisen sopimuksen, Barcelona saa jakaa hänestä maksamansa 65 miljoonan euron summan neljällä, mikä tarkoittaa 16,25 miljoonan euron verran miinusta kirjanpitoon. Arthurista saatu 72 miljoonan euron potti muuttaa tilanteen kuitenkin peräti 55,75 miljoonaa euroa voitolliseksi UEFA:n reilun pelin sääntöjen näkökulmasta. Mikäli siis siirto oltaisiin toteutettu tavallisena vaihtokauppana, olisi Barcelona tehnyt kyseisen UEFA:n papereissa voittoa vain 7 miljoonaa euroa.

Toisin sanoen Barcelonalla on käytettävissään 48,75 miljoonaa euroa enemmän pelaajahankintoihin.

Ja samat sanat pätevät tietenkin myös Juventukseen, joka olisi itse asiassa tehnyt normaalilla vaihtokaupalla kirjanpidon osalta 7 miljoonaa euroa tappiota: Arthur teki italialaisjätin kanssa viisivuotisen sopimuksen, täten hänen vuotuiseksi hankintahinnakseen kirjanpitoon tulee 14,4 miljoonaa euroa, ja kun Juventus vastaanotti Pjanicista 65 miljoonan euron siirtosumman, teki seura taloudellisten reilun pelin sääntöjen mukaan voittoa 50,6 miljoonaa euroa.

Summa summarum: UEFA:lla on edessään vielä pitkä matka siihen pisteeseen, että sen taloudelliset reilun pelin säännöt saadaan oikeasti toimimaan, sillä seurat käyttävät tällä hetkellä armotta kaikki mahdolliset porsaanreiät hyväkseen.

Ja, ettei nyt päästetä teitä liian helpolla kaikkien näiden lukujen kanssa, FC Barcelona iski Pjanicin tuoreeseen sopimukseen 400 miljoonan euron ulosostopykälän, minkä myötä muiden seurojen on käytännössä ottaen mahdoton ryöstää hänet ostamalla sopimuksen ulos.

Yleisesti ottaen Juventusta pidetään vaihtokaupan ehdottomana voittajana: vaikka Arthurista ei ollut ottamaan Barcelonassa likimainkaan niin suurta roolia kuin hänelle oli kaavailtu ja Pjanic puolestaan on voittanut torinolaisten paidassa muun muassa kolme kertaa Serie A:n, on brasilialainen Arthur yli kuusi vuotta bosnialaispeluria nuorempi.

Marko Ollonqvist
Toronto

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!

Jaa