Rivelution – hengen voitto materiasta

Vihdoin. Tätä on odotettu, odotettu vuosia ja taas vuosia. On odotettu hetkeä tai pikemminkin ajanjaksoa, jolloin Suomen jalkapallon A-maajoukkue, Huuhkajat, kykenisi voittamaan otteluita, ottamaan pakkovoittoja ja haastamaan suurempia jalkapallomaita. Nyt se on totta.

Vaikka kyseessä on joukkue, Huuhkajien vire henkilöityy yhteen mieheen, Markku “Rive” Kanervaan, koko kansan Markkuun. Ja tämä kaikki yhtään väheksymättä pelaajia tai muuta taustatiimiä, joilla on tietenkin ollut valtava merkitys nykytilanteeseen. Jonkun vaan piti osata rauhoittaa tilanne, ottaa komento käsiinsä ilman oman asemansa korostamista ja saada joukkue nauttimaan yhteisestä matkasta. Se joku on ollut Markku Kanerva. Jos etenkin ulkomaisilla päävalmentajilla on ollut arroganssia, se kaikki on nyt poissa, on vain joukkue, jossa jokaisen rooli on yhtä tärkeä, olit sitten avaukseen pelaaja, vaihtopelaaja, huoltaja, hieroja, tiedottaja, bussikuski tai päävalmentaja. Kaikki on yhtä.

Huuhkajien ympärille syntynyttä positiivisuuden kierrettä voi monellakin tapaa verrata Susijengin nousuun, joka sekin perustui hengen voittoon materiasta, yhdessä olemiseen ja yhteiseen pelitapaan. Ei ole ollut turbulenssia päävalmentajan paikalla tai joukkueessa, palapeli ja roolit olivat selkeitä ja pysyviä. Kun Susijengi teki ihmeitä Koperin EM-kisoissa 2013, joukkueessa oli tasan yksi omalla pelipaikallaan Euroopan kärkipelaajiin lukeutuva pelaaja, Petteri Koponen. Samoin on Huuhkajissa, ainoastaan Lukas Hradecky on oman pelipaikkansa eliittiä.

Rentous huokuu läpi. Hradeckyn letkautukset ovat olleet omiaan lisäämään rentoutta, fanilta bissen kaappaaminen ja palautus 24-kertaisena ovat mainioita esimerkkejä rentoudesta ja huumorista, joka ei saa koskaan kadota urheilusta. Joukkueella on myös selkeä liideri, kapteeni Paulus Arajuuri, joka johtaa joukkojaan esimerkillään, hän ei väistä ketään tai mitään. Ja kun tulee maalipaikka, Teemu Pukki naulaa. Sen tietää joukkueessa jokainen, etenkin Petteri Forsell, joka nosti kädet ilmaan Pukin maalin merkiksi huomattavasti ennen maalia.

Susijengiä ja sen fiilistä sain seurata erikoisen läheltä, Huuhkajia aika paljon kauempaa. Silti on helppoa todeta, että Huuhkajiin on viime aikoina pesiytynyt samantyylinen virne silmäkulmaan kuin Susijengiin, maajoukkueessa pelaaminen on nautinto, ei velvollisuus. Melko usein on nimittäin tullut oltua samaan aikaan Hilton Kalastajatorpalla Huuhkajien kanssa ja joukkueessa on tapahtunut selkeä muutos verrattuna aiempiin vuosiin. Joukkue on vihdoin kuten päävalmentajansa ja staff, välitön, iloinen ja rento. Kaikki moikkaavat, juttelevat, eivät paina päätä rintaan. He kulkevat ylväinä ja iloisina Suomi-kamat päällä, kaikki kireys on poissa.

Yksi selvä lisäyhteys Susijengiin on vielä syytä mainita, voimistunut yhteys faneihin. Huuhkajat puhuu faneistaan, kertoo heidän tärkeydestään, kiittää fanejaan ja arvostaa heitä. Viesti on ollut viime aikoina erityisen voimakas, se viesti lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja meidän kaikkien samaistumista joukkueeseen. Viimeisimpänä päävalmentajan eilinen video, joka on kerrassaan mahtavaa katsottavaa.

📢 HUOMIO! Rive Kanervalla on asiaa Huuhkajien kannattajille! #Huuhkajat pic.twitter.com/FBOYcFLEx3

— Huuhkajat (@Huuhkajat) November 15, 2018

Arvokisapaikka on yhä ottamatta, mutta nyt se on todella lähellä, tarkalleen ottaen EM-kisapaikka on tasan kahden voitetun ottelun päässä, kävi lohkovaiheen viimeisessä ottelussa miten tahansa. Unkari-matsilla on iso merkitys, nimittäin kaksi parasta lohkovoittajaa saa kotiedun välieriin. Ja kun tuota joukkuetta katsoo, se ei ota tästä mitään turhia paineita vaan nauttii matkasta.

Loppuun vielä kaikkien erikoistilastojen erikoistilasto. Suomi on nimittäin koko Nations Leaguen ainoa maa, joka on onnistunut tekemään maalin Lukas Hradeckylle.