Kommentti: Arsenalista on tulossa vauhdilla vain yksi muista – yhden miehen takia!

Arsenalista on tulossa vauhdilla vain yksi muista ja siitä käy syyttäminen vain yhtä ihmistä: lontoolaisseuran omistavaa Stan Kroenkea.

Arsenal lähti keskiviikkoiltana pelattuun Eurooppa-liigan finaaliin paikallisvastustaja Chelseata vastaan jopa hienoisena ennakkosuosikkina: tämä siitäkin huolimatta, että joukkue oli kyntänyt Valioliiga-kentillä viime ajat niin pahasti, että täysin omissa käsissä ollut Mestarien liiga -paikka jäi jälleen kerran vain haaveeksi.

Pohjoislontoolaisseura oli nimittäin laittanut edellisillä pudotuspelikierroksilla lauluun niin Napolin kuin myös Valencian, kun taas Chelsea oli vaikeuksissa sekä Slavia Prahan että Frankfurtin kanssa.

Ylipäätään Eurooppa-liiga oli ollut Arsenalille kilpailu, johon Valioliigassa nähdyt ongelmat eivät juurikaan heijastuneet, joitain yksittäisiä vierasotteluita lukuun ottamatta.

Alku näyttikin lupaavalta, sillä joukkue hallitsi ensimmäistä 20-25 minuuttia ja Tykkimiehillä oli useampi maukas maalipaikka. Viimeistely kuitenkin ontui ja hiljalleen hallinta siirtyi Chelsealle.

Lopulta Arsenalin kävi kiittäminen uransa Eurooppa-liigan finaaliin lopettanutta Peter Cechiä siitä, että puoliajalle siirryttäessä tilanne tulostaululla oli 0-0.

Puoliaika ei olisi voinut tulla Arsenalin kannalta parempaan saumaan, sillä se tarjosi mahdollisuuden ottaa ottelun ohjat takaisin: olihan joukkueella pelissä Mestarien liigan paikka ja Chelsealla ottelussa ei ollut käytännössä ottaen mitään muuta panosta kuin kunnia ja paikallisvastustajan nöyryyttäminen.

Mutta mitä vielä.

Kentälle marssi entistä aneemisempi Arsenal-ryhmä, ja kun ensimmäistä kertaa ex-seuraansa vastaan osunut Oliver Giroud vei upealla puskumaalillaan Chelsean 1-0-johtoon, heti toisen puoliajan alkuun, tilanne näytti punavalkopaitojen osalta todella pahalta.

HUIPPUTARJOUS LEGOLAS.BET KASINOLLE!

Saat 150% bonuksen jopa 300€ asti + 150 ilmaiskierrosta BerryBurstiin!

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Chelsea paukutti 23 minuuttiin neljä maalia ja Arsenalin vastaus tähän oli ainoastaan yksi lohdutusmaali.

Eikä selittelyille jäänyt mitään sijaa.

Kaikkein kuvaavinta Arsenalin haluttomuudelle oli hetki, kun Mesut Özil kutsuttiin vaihtoon. Asennevammaiseksikin monessa yhteydessä nimitetty saksalainen käveli äärimmäisen hitaasti penkille, aivan kuin Arsenal olisi johtanut ottelua ja yrittänyt juoksuttaa kelloa. Todellisuudessa tilanne taululla oli 1-4.

Cechin ohella ainoat Arsenal-pelaajat, jotka edes yrittivät tosissaan, olivat vaihdosta sisään tulleet Alex Iwobi ja Joe Willock, joista ensimmäinen teki maalin ja jälkimmäisen olisi pitänyt niin ikään tehdä yksi osuma.

Ottelu Chelseata vastaan toimi suoranaisena malliesimerkkinä lukuisille ongelmille, joista johtuen – aikanaan kerta toisensa jälkeen vähintään Mestarien liigaan yltänyt – Arsenal on taapertanut viime vuodet.

– Kun vastustaja teki avausmaalin, joukkue suorastaan romahti kentällä – nimenomaan “vieraskentällä”
– Joukkueen puolustus vuosi jokaisesta mahdollisesta suunnasta, oli sitten kyseessä Chelsean ylivoima- tai alivoimahyökkäys
– Keskikentän pelinrakentelu oli suorastaan onnetonta ja ylipäätään keskikentällä tapahtuneet kaksinkamppailutilanteet menivät järjestään vastustajalle
– Pelaajien työskentely kentällä oli laiskaa kaikin puolin: liikettä nähtiin äärimmäisen vähän, syötöt olivat luokattomalla tasolla, syöttöjen haltuunotot olivat vähintään yhtä heikkoa suorittamista ja joukkue oli totaalisen haluton
– Kun koitti kauden tärkein peli, joukkue suli totaalisesti; aivan, kuten Valioliigan viimeisinä viikkoina
– Penkiltä ei löytynyt riittävästi laatua: ottamatta nyt mitään Iwobilta, Willockilta tai Matteo Guendouzilta pois, he eivät kykene kääntämään otteluita, vaikkakin Iwobi tarjosi siihen omalla terävyydellään mahdollisuuden

Kaikkein huolestuttavin seikka oli kuitenkin hyökkäyspelin, ja pelinrakentelun, ala-arvoinen vire: se, kun ei pitäisi Alexandre Lacazetten, Pierre-Emerick Aubameyangin ja Mesut Özilin kaltaisella kolmikolla olla yksinkertaisesti mahdollista.

Ja taktisella puolella hävittiin jälleen vastustajan valmentajalle: Unai Emery ei ole onnistunut istuttamaan pelifilosofiaansa, mikä se sitten ikinä onkaan, pelaajiensa selkärankaan.

Arsenalin tulevaisuus on näyttänyt jo pitkään todella synkältä ja viime vuosien aikana, kun Pohjois-Lontoon ylpeydestä on tullut keskiviikkojen sijaan väsynyt torstaimatkustaja, kaikki nähtävissä olleet synkät skenaariot ovat käyneet toteen.

Kaikki lähti enemmän tai vähemmän liikenteeseen siitä hetkestä, kun Arsenalin johtoporras päätti rakennututtaa uuden stadionin, Emiratesin, ja korvata sillä legendaarisen Highburyn. Tuon päätöksen myötä Arsenalilla ei nimittäin ollut varaa panostaa pelaajahankintoihin ja seuran silloiselle managerille, Arsene Wengerille, annettiin vain yksi tavoite: paikka neljän joukossa ja sitä kautta Mestarien liigassa.

Wenger tekikin useamman vuoden ajan upeaa työtä lunastamalla hänelle asetetun tavoitteen kausi toisensa perään, mutta samaan aikaan Arsenal alkoi jäädä askel askeleelta kauemmaksi todellisen mestarisuosikin statuksesta.

Kun samaan aikaan Chelsea ja Manchester City äkkirikastuivat uusien omistajiensa myötä, kaikki alkoi luisua käsistä.

Lopulta homman sinetöi Valioliigan uusi TV-sopimus, joka mahdollisti sen, että tasoerot isojen, keskikokoisten ja pienten seurojen välillä alkoivat kaventua (lue: Leicester Cityn mestaruus), ja jokainen seura pystyi käyttämään pelaajahankintoihin huomattavasti enemmän rahaa kuin aiemmin.

Mutta miten sitten on mahdollista, että Arsenalin kokoisen seuraan ei tullut samoissa määrin uusia tähtitason pelaajia kuin pahimpiin kilpailijoihin, vaikka Gunnersista oli tullut taloudellisesti erittäin varakas seura?

Miten ihmeessä jopa selkeästi pienemmät seurat pystyvät käyttää 100 miljoonaa euroa joukkueensa vahvistamiseen ja samaan aikaan Wengerin viime kesänä korvannut Emery sai ensimmäisen siirtoikkunan aikana käyttöönsä noin 50 miljoonan euron siirtobudjetin?

Vastaus on: seuraomistaja Stan Kroenken takia.

Kroenkelle Arsenal ei ole intohimo, vaan se on tuottava bisnes – rahantekokone – jolla luotuja varoja ohjataan enemmän tai vähemmän hänen omistamien NFL-seura Los Angeles Ramsin, NHL-seura Colorado Avalanchen ja NBA-seura Denver Nuggetsin suuntaan.

Arsenalin tavoitteena ei ole, muuta kuin ajoittaisissa julkisissa korulauseissa, olla Valioliigan paras joukkue tai varteenotettava tekijä Mestarien liigassa.

Kroenke ei ole valmis käyttämään rahaa aidosti kilpailukykyisen Arsenalin rakentamiseen, vaan hänelle riittää se, että viivan alle jää plussaa. Ja sitähän jää.

Kiitos nykyisen TV-sopimuksen, Valioliiga on ottanut haltuunsa paikan maailman kovimpana jalkapallosarjana. Kun valtaosa seuroista on aidosti kilpailukykyisiä ja sekä pienet että keskikokoiset seurat kykenevät yhä enenevissä määrin haastamaan perinteiset isot seurat yksittäisissä otteluissa, kiinnostus sarjaa kohtaan kasvaa automaattisesti.

Tämä taas on omiaan houkuttelemaan Britteinsaarille uusia raharikkaita omistajia ja sitä kautta entistä kovempia pelaajia ja valmentajia.

Lopputuloksena on se, että seurat menevät eteenpäin ja kärki tiivistyy. Mestaruus toki ratkaistaan, Leicesterin kaltaista satunnaista poikkeusta lukuun ottamatta, edelleen isojen välillä, mutta esimerkiksi Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan paikat eivät ole enää mikään läpihuutojuttu suurseuroille.

888sport tarjoaa erinomaisen tervetuliaistarjouksen uusille asiakkailleen!

NAPPAA JOPA 100 € BONUSRAHAA VEDONLYÖNTIIN!

Ja sitten, kun tällaisen kehityskulun keskeltä löytyy Arsenalin kaltainen seura, jonka omistaja ei ole laittanut penniäkään likoon viimeiseen vuosikymmeneen ja pelaajahankintoihin on käytetty ainoastaan viivan alle jääneitä varoja – jos niitäkään – edessä on ongelmia. Isoja ongelmia.

Nyt ne ongelmat ovat saavuttaneet Arsenalin toden teolla. Suurseurasta, jonka oma pelaajatuotantokin on takellellut jo pidemmän aikaa, on tulossa uhkaavan kovaa vauhtia vain yksi muista: entinen suurseura.

Ja siitä käy syyttäminen tasan yhtä ihmistä: täysin intohimotonta omistajaa.

Ei siis ole todellakaan mikään ihme, että Arsenal-fanit ovat jo pidempään vaatineet Kroenkea ulos seurasta, kuten ei myöskään se, että keskiviikkoisen Eurooppa-liigan finaalitappion jälkeen tämä samainen vaatimus nousi fanien keskuudessa täysin uusiin sfääreihin.

Arsenal-fanit nimittäin pelkäävät, ja täysin aiheesta, että heille jostain niin tärkeästä ja rakkaasta on yksinkertaisesti tulossa vain muinaisjäänne menneestä.

Asia, joka olemassaolollaan muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista.

Ja kaikkein karuin seikka tässä on se, että niin pitkään kuin Kroenke tahkoo Arsenalilla rahaa, hän tuskin on lähdössä yhtään mihinkään, koska bisnesmalli toimii.

Toisin sanoen Arsenalin täytyy valua entistä syvemmälle, koska vain sillä tavalla sen toiminnasta voi tulla tappiollista. Kun Eurooppa-liigan paikat Valioliigassa ja sitä kautta kovemmat TV-rahat jäävät vain haaveeksi, pelaajapalkkojen ollessa samaan aikaan liian korkeita tulotasoon nähden, vasta siinä vaiheessa Kroenken lähtö on oikeasti mahdollista.

Ehkä siis keskiviikkoillan nöyryytys Bakussa oli vain ja ainoastaan hyvä asia isompaa kuvaa katsellessa: sen myötä Arsenalin pelaajabudjetti uusien hankintojen osalta tulee olemaan 100 miljoonan euron sijaan noin puolet siitä, sen houkuttelevuus uusien pelaajien suhteen kärsii entisestään ja sitä kautta se pohja tulee entistä nopeammin vastaan.

Ja mitä nopeammin, sitä parempi – ellei sitten tuore Adidas-diili tuo valoa tunnelin päähän.

Sitä on kuitenkin todella vaikea nähdä tapahtuvan Stan Kroenken alaisuudessa.

Marko Ollonqvist
Toronto

Lue myös:
NHL Pudotuspelit 2019 – tässä otteluparit, ohjelma ja aikataulut!