Yli 22 miljoonaa nälkää näkeville kerännyt Marcus Rashford vaatii nyt valtiolta toimia!

Manchester Unitedin 22-vuotias hyökkääjä Marcus Rashford keräsi yli 22 miljoonaa euroa nälkää näkeville ja nyt hän vaatii valtiolta toimia.

Harva ihminen voi sanoa saavuttaneensa yhtä paljon elämässään 22 ikävuoteen mennessä kuin jalkapalloilija Marcus Rashford.

Nuori Manchester Unitedin hyökkääjä on tavoittanut unelmansa jalkapalloammattilaisuudesta, hän on noussut sekä Englannin maajoukkueeseen että edustaa yhtä maailman suurimmista jalkapalloseuroista ja lisäksi hän on tehnyt hyväntekeväisyyden saralla aivan mielettömiä asioita.

Kun koronaviruspandemia saavutti Britteinsaaret, Rashford päätti, että nyt on aika auttaa. Hänen tavoitteenaan oli kerätä noin 112 000 euron potti FareShare-nimiselle järjestölle, joka auttaa vähäosaisia ja erityisesti nälkää näkeviä – reippaassa kahdessa kuukaudessa Rashford oli saanut kasaan 22,4 miljoonaa euroa.

Ja nyt hän vaatii valtiolta toimia saman asian osalta: Iso-Britannia päätti koronaviruspandemian alkajaisiksi tarjota kouluruoat perheille, jotka ovat oikeutettuja siihen, mutta nyt valtio on päättänyt, että kesälomien aikana tätä mahdollisuutta ei tulla jatkamaan.

Rashford kirjoitti parlamentin jäsenille avoimen kirjeen:

“Tummaihoisena miehenä, joka sai kasvatuksensa vähävaraisessa perheessä Wythensawessa, Manchesterissa, minusta olisi voinut tulla vain yksi luku lisää tilastoissa. Sen sijaan, kiitos äitini, perheeni, naapurieni ja valmentajien epäitsekkäiden tekojen, ainoat tilastot, johon nimeni liittyy, ovat maalit ja pelaamani pelit.

Toimisin itseäni, perhettäni ja yhteisöäni kohtaan väärin, jos en seisoisi tässä tänään ja käyttäisi sekä ääntäni että asemaani pyytäessäni apua teiltä.

Hallitus on ottanut “mitä ikinä se vaatiikaan” -lähestymistavan talouden elvyttämiseen – pyydän teiltä tänään, että otatte tuon saman ajatusmallin käyttöön suojellaksenne kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ympäri maan. Rohkaisen teitä kuulemaan heidän pyyntönsä ja löytämään inhimillisyytenne.

Pyydän teiltä, että harkitsette uudelleen päätöstänne peruuttaa ruoka-apu koulujen kesälomien ajalta ja takaamaan jatkoajan tälle avulle.

Wembley täytettäisiin enemmän kuin kaksi kertaa niillä lapsilla, jotka ovat joutuneet jättämään ruokailuja väliin tämän pandemian aikana, kun heidän perheillään ei ole ollut mahdollisuutta tarjota ruokaa. Kun heidän vatsat kurnivat, mietin, ovatko nämä 200 000 lasta ikinä riittävän ylpeitä kotimaastaan siihen, että he jonain päivänä vetäisivät Englannin maajoukkuepaidan ylleen ja laulaisivat kansallislaulun katsomosta käsin.

Minun tarinani tähän pisteeseen saakka on aivan liian tuttu perheille maassamme: äitini työskenteli kokopäiväisesti, saaden minimipalkkaa, pitääkseen huolta, että minulle on aina illalla ruoka pöydässä. Mutta se ei ollut riittävästi. Systeemiä ei ollut rakennettu kaltaisteni perheiden menestykseen riippumatta siitä, miten paljon äitini teki töitä.

Perheenä me nojauduimme aamupala-apuun, ilmaisiin kouluruokiin ja sekä naapuriemme että valmentajien hyväsydämisyyteen. Ruokajonot eivät olleet vieras käsite meille; muistan varsin hyvin, miten haimme esimerkiksi jouluruoan joka vuosi. Ymmärrän vasta nyt sen valtaisan uhrauksen, jonka äitini teki lähettäessään minut vain 11-vuotiaana asumaan asuntolaan; se on päätös, jota yksikään äiti ei tekisi kevyin perustein.

Tässä ei ole kyse politiikasta, tässä on kyse inhimillisyydestä. Siitä, että voimme katsoa itseämme peilistä tietäen tehneemme kaiken mahdollisen suojellaksemme niitä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty suojelemaan itseään. Poliittisista kytköksistä riippumatta, emmekö voi olla kaikki yhtä mieltä siitä, ettei yhdenkään lapsen kuuluisi mennä nukkumaan nälissään?

Puute ruoasta on maassamme pandemia, joka voi jatkua sukupolvelta toiselle, mikäli emme korjaa asiaa nyt. Vaikka 1,3 miljoonaa lasta on rekisteröity saavaksi ilmaisen kouluruokailun, heistä joka neljäs ei ole saanut minkäänlaista apua siitä lähtien, kun koulut määrättiin suljettaviksi.

Tämä on systemaattinen ongelma ja ilman koulutusta me rohkaisemme tämän ongelmallisen kiertokulun jatkumista.

Tämän pandemian aikana ihmiset taiteilevat veitsenterällä: yhtä maksamatonta laskua seuraa oravanpyörä. Tiedättekö, miten koville se ottaa miehelle sanoa “en pärjää enää” tai “en pysty elättämään perhettäni”? Miehet, naiset ja huoltajat huutavat apuamme ja me emme kuuntele.”

Rashfordin pitkän kirjeen voit lukea kokonaisuudessaan TÄMÄN LINKIN kautta.

Marko Ollonqvist
Toronto

KATSO MYÖS:
Kaikki Liigan pelaajasiirrot kaudelle 2020-21!